Tutustu taloon
Turun konserttitalon salikartta.
Katso, miltä Konserttitalossa näyttää.
Turun konserttitalon rakentaminen
Turun konserttitalo on Suomen ensimmäinen konserttitarkoitukseen rakennettu talo. Funktionalismin jalanjäljissä kulkevaa 1950-luvun modernista tyylisuuntaa edustavan rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Risto-Veikko Luukkonen. Ammattikoulu ja sen juhlasali päätettiin rakentaa Aninkaistenmäkeen, linja-auto- ja juna-aseman läheisyyteen vuonna 1938. Rakennustyöt tontilla sijainneen suuren kallion louhimisella aloitettiin sodan jälkeen. Betonipulan takia Konserttitalon työt käynnistyivät toden teolla vuonna 1951. Kokonaisbudjetti oli n. 400 miljoonaa markkaa.
Turun kummikaupunki Göteborgin taloudellinen tuki auttoi rakennustöissä, niinpä rakennuskompleksi nimettiin Göteborgin ammattikouluksi ja sen konserttisaliksi. Ammattikoulussa aloitettiin toiminta syksyllä 1950 ja Turun konserttitalon avajaisia päästiin juhlimaan 27.11.1952.
Julkisivua jäsentävät ikkunarivistö, painoa kannattavat pylväät sekä patamainen korkea katto. Modernismin ihanteiden mukaisesti rakennuksesta tuli avara ja valoisa. Yli-insinööri Paavo Arnin suunnittelemaa, lainehtiviin seiniin ja kattoon perustuvaa akustiikkaa kehuttiin jopa yhdeksi Euroopan parhaista. Väljissä viuhkamaisesti kaartuvissa penkkiriveissä on istumapaikat 998 ihmiselle.
Turun konserttitalo on kulttuurihistoriallisesti merkittävä osa kaupunkikuvaa Aninkaistenmäen päällä ja tärkeä osa Puutorin miljöötä. Konserttitalon ulkoasu, aula- ja lämpiötilat sekä sali on suojeltu samoin kuin osa ammattikoulua. Aninkaistenmäki on osa Turun keskustan kehittämisen kärkihanketta. Konserttitalon ja ammattikoulun tilat luovutetaan uuteen käyttöön vuosien 2026–2027 aikana, kun Musiikkitalo Fuuga valmistuu syksyllä 2026 ja uusi kampusalue vuonna 2027.
Kuva: Turun museokeskus
Käyttöönotto ja talon alkuvaiheet
1950-luvun alussa Turun kaupunginorkesteri koostui 30 soittajasta. Sen kapellimestarina toimi Ole Edgren ja konserttimestarina Irma Nissinen. Koekonsertissa 16.10.1952 päästiin kokeilemaan akustiikkaa ensimmäisen kerran. Ohjelmassa oli orkesterimusiikin lisäksi liediä ja mieskuorolaulua.
Turun Sanomat maalaili koekonsertin tunnelmia lehdessä 17.10.1952: ”Suurkaupungin ilmapiiriä sateisella Aninkaistenkadulla. Katto aaltoilee kuin meren pinta, valaistus on kuin suvinen auringonpaiste.” Artikkelin otsikko ”Ruma se voi olla päältä mutta hyvin se soi” kertoo talon vastaanotosta. Turkulaiset kuulijat olivat kiitollisia uudesta talosta ja arvostelijoiden mukaan sali täyttää loistavasti vaatimukset. Konserttitalo oli väljä, lämmin ja moderni, mikä herätti kaupunkilaisissa ihastusta.
Koekonsertti 16.10.1952. Kuva: Finna
Konserttitalon vihkiäiskonsertti 27.11.1952 täyttyi arvovaltaisista kutsuvieraista. Puheissa kaupunkia onniteltiin, ja korostettiin ”Turun täten puolustavan kunnialla sitä kulttuurikaupungin mainetta, jonka se oli jo vuosisatojen kuluessa itselleen hankkinut”. Kaupungin hurmosta ja Konserttitalolle asetettuja suuria odotuksia kuvaa professori Juvan tervehdys: ”Toivon, että tästä tulisi todellinen kulttuuritalo, jossa sekä kaupunkimme taiteilijat, tiedemiehet, talousmiehet ja käytännön miehet kokoontuisivat esittämään luomuksiaan ja tutkimuksiaan, ja jossa pohdittaisiin yhteisiä pulmia.”
Ohjelma esitteli monipuolisesti sitä, mihin talo oli suunniteltu: orkesteri esitti Sibeliuksen Finlandian ja Beethovenin viulukonserton solistinaan Endre Wolf. Turun kaupunginteatterin näyttelijät Inke Maatola, Kullervo Hurttia ja Esko Vettenranta esittivät Almos Maattolan johdolla sikermän operettilauluja Iloisesta leskestä ja Marizasta. Turun Työväenyhdistyksen ja Laulun Ystävien 120-päinen mieskuoro johtajinaan Kaarlo Soini ja Pentti Kärkkäinen lauloivat Sibeliuksen Metsämiehen laulun, Palmgrenin Merenkulkijan kaipauksen, Soinisen kansanlaulun Se nukku sekä Genetzin Mieslaulun. Lisäksi Turun Pyrkivän 8-miehinen voimistelujoukkue esitti sarjan permantoliikkeitä ja takaseinän takaa ilmestyvällä valkokankaalla nähtiin katkelma Turku-aiheisesta elokuvasta.
Vihkiäistunnelmista kirjoitettiin laajasti lehdistössä. Turun Sanomat otsikoi: ”Tämä päivä on suuri Turun kaupungin historiassa” ja Helsingin sanomat puhui Turun ammattikoulun ”sisältä kauniista” juhlasalista. Talon lisäksi vihkiäiskonsertin arvosteluissa kiitosta saivat niin salin akustiikka, orkesterin soinnin eheys kuin solistin jousikäden taito. Selvää oli, että sali ja sen akustiikka soivat ennenkuulumattoman loisteliaasti, mutta Turun kaupunginorkesteri oli uusiin puitteisiin liian pieni ja orkesterin kokoa ehdotettiin suurennettavan. Avustajien käyttöä vaikeutti Turun muusikkopula. Uusia vakansseja saatiin pikkuhiljaa, ja nykyisiin mittoihin orkesteri pääsi 1980-luvun kuluessa.
Vihkiäiskonsertti 27.11.1952. Kuva: Turun Sanomat (TS antanut luvan kuvan käyttöön 15.10.25)
Heti vihkiäiskonsertin jälkeen 9.12.1952 juhlittiin talossa Turun kaupunginorkesterin 25-vuotisjuhlia. Orkesterin historia alkaa vuodesta 1790 Turun Soitannollisen Seuran perustamisesta, mutta kunnalliseksi orkesteri tuli vuonna 1927. 25-vuotisjuhlakonsertin ohjelmassa oli Sibeliuksen Sinfonia nro 2, Palmgrenin Pianokonsertto nro 2 (solistina Ernst Linko) sekä Klamin Karjalainen sarja.
Ensimmäinen uuden talon sinfoniakonsertti pidettiin 20.1.1953 ja siitä eteenpäin talosta tuli orkesterin uusi koti, jossa voitiin myös pitää harjoitukset. Turkulaisten musiikkiharrastuneisuus kasvoi, ja kuulijoita riitti. Ensimmäisenä vuonna talossa pidettiin 240 tapahtumaa ja katsojia oli yhteensä 150000. Turkulaiset saivat kuulla kahta suurta orkesterivierailua 1950-luvulla. Radio-orkesterin 65-henkinen kokoonpano esiintyi Turussa 6.1.1953 tuoden taloon sen ensimmäiset ulkomaiset taiteilijat, kapellimestarin Eduard van Remoortel ja laulaja Elisabeth Bjurqvistin. Suurenmaailman tyyliin päästiin 5.10.1959, kun New York Philharmonic Orchestra vieraili kapellimestari Leonard Bernsteinin johdolla. Sen vahvuus oli 108 soittajaa, ja sali pääsi oikeuksiinsa muhkean jousiston soidessa.
Konserttitalon käyttö vakiintuu
Konserttitalon 10-vuotisjuhlia vietettiin vuonna 1962. Siihen mennessä talossa oli pidetty 3000 tilaisuutta: mm. konsertteja, teatteriesityksiä, kansalaisjuhlia, kongresseja, yritystilaisuuksia, viihdeiltoja, voimisteluesityksiä, elokuvia, lastenjuhlia.
Talon 25-vuotisjuhliin mennessä vuonna 1977 tilaisuuksien yhteismäärä oli noussut 5000 ja yleisöä oli käynyt jo yli 3 miljoonaa.
Vuonna 2002 vietettiin Konserttitalon 50-vuotisjuhlia. Vuoden kestänyt KaikkiAlla Beethoven -sarja huipentui Beethovenin 9. sinfonian esitykseen Paavo Berglundin johdolla.
Kaupunkilaisten osin negatiiviset mielipiteet talon kalleudesta muuttuivat positiivisiksi, kun talon menestyksekäs käyttö vakiintui. Kävijämäärät Turun kaupunginorkesterin konserteissa kasvoivat tasaisesti saavuttaen kaikkien aikojen huipun 1980-luvun puolivälissä.
Kuva: Turun museokeskus
Taide konserttitalossa
Avajaiskonsertin yhteydessä yläaulassa paljastettiin Olli Miettisen maalaus Työntekijät vuodelta 1952, jonka lahjoitti Huhtamäki oy.
Vuonna 1955 taloon saatiin toinen seinämaalaus, Göteborgin lahjoittama Tor Bjurströmin Satamakaupunki. Samaan aikaan Turun ja Göteborgin ystävyyskaupunkiyhteistyön symboliksi pystytettiin Wäinö Aaltosen Kun ystävyyssuhteet solmitaan -patsas Puutorin Ystävyyspuistoon.
Vuonna 2021 Tony Sjöman maalasi talon ulkoseinään muraalin.
Konserttitalon muita toimijoita
Näyttämöteoksilla on Turun konserttitalossa pitkät perinteet. Turun kaupunginteatterin lava paloi Maalaistentalossa loppiaisena 1954, ja teatteri siirtyi evakkoon Konserttitaloon vuoteen 1962 asti, jolloin nykyinen Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema teatteritalo valmistui. Konserttisalin akustiikka oli puheteatterille hankala, eikä lavastus- ja valaistusolotkaan olleet optimaaliset teatterin tarpeisiin. Kahden toimijan sopuisa yhteiselo vaati varmasti aikataulujen ja tilankäytön yhteensovittamista, mutta toisaalta yhteiset musiikkiteatterituotannot syntyivät luontevasti. Oopperaa ja muita näyttämöteoksia ovat Konserttitaloon tuoneet koti- ja ulkomaisten vierailijoiden lisäksi myös Turun ooppera ja Turun oopperayhdistys.
Sibeliuksenkadun puoleinen siipi oli alun perin suunniteltu musiikkiopistolle, mutta sen perustaminen viivästyi ja tiloihin tuli vuonna 1952 Turun työväenopisto. Opisto käytti useita toimitiloja ympäri kaupunkia, kunnes pääsi muuttamaan Kaskenkatu 5:een valmistuneeseen uuteen opistorakennukseen vuonna 1965. Musiikkiopiston toiminta oli aloitettu vuonna 1962. Ennen kuin omat Linnankadulla sijaitsevat tilat valmistuivat vuonna 1967, musiikkiopisto toimi Konserttitalossa kolmen vuoden ajan.
Vuonna 1952 Yleisradio sai ajanmukaiset tilat uuden Konserttitalon alakerrasta. Studion ja teknisten tilojen lisäksi lavan yhteyteen rakennettiin tarkkaamo, mikä mahdollisti salista äänitettävät ohjelmat edullisesti erinomaisessa akustiikassa. Yleisradio muutti Käsityöläiskadulle lokakuussa 1973.
Turusta puuttui pitkään näyttelytoimintaan sopiva tila ja uuden konserttitalon aulatilat sopivat hyvin siihen tarkoitukseen. Tiloissa on pidetty suuri määrä erilaisia messuja ja näyttelyitä, mm. vene- ja autonäyttelyitä sekä puutarha- ja rakennusmessuja.
Konserttitalo rakennettiin myös urheilua ja liikuntaa varten. Lavalla on pidetty telinevoimistelukilpailuja ja nyrkkeilyotteluja. Myös erilaisilla voimistelu- ja tanssikoulujen näytöksillä on pitkät perinteet.
Kevyt musiikki on ollut osa Konserttitalon toimintaa koko sen olemassaolon ajan. Nuorisokulttuurin nousun aikaa lavalla nähtiin Suomen ensimmäinen rock-konsertti vuonna 1956. Hurjaksi kuvattu tapahtuma johti vähäksi aikaa kestäneeseen rock’n’roll -tilaisuuksien kieltoon. Konserttitalo on tullut vuosien varrella tutuksi hyvin monipuolisten musiikkitilaisuuksien esiintymispaikkana, koti- ja ulkomaisten esiintyjien sekä useiden tapahtumajärjestäjien konserttien estradina.
Vuosina 2008-2024 Konserttitalon tiloissa piti toimistoaan Turun musiikkijuhlat.
Konserttitalossa toimii kulttuurikauppa Ars Musica sekä EnkeliGroupin ravintola.
Uuteen Konserttitaloon rakennettiin väliaikainen keilahalli vuonna 1953. Keilahalli on yhä toiminnassa Konserttitalon alakerrassa.
Korjauksia
1970-luvulla kaupunginorkesterin toimisto sai tarpeellisia lisäneliöitä talonmiehen asunnon tiloista.
1990-luvulla tehtiin suurehko korjaus, kun Sibeliuksenkadun siipi otettiin ammattikoululta orkesterin käyttöön. Lipunmyynti palautettiin alkuperäisiin tiloihin Turun oopperayhdistyksen lopetettua niissä kahvilatoiminnan, ja nykyinen ravintolatila rakennettiin EnkeliGroupin käyttöön. Talotekniikkaa uusittiin ja taloon rakennettiin tavarahissi.
Inva-wc rakennettiin vuonna 2005.
Saliin on tullut vuosien varrella lisää valo- ja äänitekniikkaa. Akustiikkaa parannettiin vaihtamalla lavan pinta. Vuonna 1983 salin penkkirivistöt saivat uudet verhoilut.
Konserttitalon tulevaisuuteen liittyvistä päätöksistä voi lukea täällä: Asemakaavanmuutos- ja tonttijaonmuutosehdotus; Aninkaisten konserttitalo, VI kaupunginosa (os. Aninkaistenkatu 9) (13/2019) (Kv) – Päätökset-palvelu
Turun konserttitalon ala-aulasta ylälämpiöön johtavan luiskan seinämä on yksi Turun suurimpia galleriatiloja. Vino-galleriassa on puolivuosittain vaihtuva taideteoskokonaisuus.
Vino-gallerian kevään 2025 näyttely | 9.1.–7.6.2025
Juttu
1,5 m x 20 m
Hiili, muste, liitu
Konsepti ja ohjaus: Okko Pöyliö
Piirtäjät: Juho Haanperä, Saimi Hakala, Uolevi Kataja-aho, Sampo Kuokkanen, Olavi Käsmä, Niko Luosujärvi, Kanade Mashiba, Elia Meklin, Otava Metsätähti, Katariina Mäkelä, Maija Nybäck, Saara Rantala, Saimi Saviaro, Mila Sievänen, Pepe Sivunen, Reeta Säkkinen, Aida Uusimäki, Anni Virta, Catrina Waselius
Merkeistä merkitys, salaisuuksista supatus, soluista solukko, juorunpoikasista juttu, eliöistä ekosysteemi: evoluution muodot ovat moninaiset. Jutun juju on kuitenkin sama. Pienet palaset muodostavat sulassa sovussa — tai ehkä pikemminkin ankarasti elintilasta taistellen — suuria kokonaisuuksia. Juttu-yhteispiirros vetää viivoja evoluutiobiologian, kulttuuristen merkkien ja kuvallisen kommunikaation välille. Minkälainen on jaettujen symbolien aineeton ekosysteemi? Millaisia ovat sen osasten suhteet? Mitä merkitsee piirtäminen kommunikaation keinona, ja mitä sääntöjä on yhteispiirtämisessä noudatettava?
Vastatakseen kiperiin kysymyksiin Turun ammattikorkeakoulun kuvataiteen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kokosivat voimansa yhteen. Tehtävänä oli paitsi suunnitella oma kuvio, merkkien pienin peruselementti, myös pohtia sen käytöstä: miten kuvio liikkuu, mitä sääntöjä se noudattaa ja mitkä ovat sen perimmäiset pyrkimykset. Tekninen toteutus rajattiin orgaanisia yhdisteitä mukaillen musteeseen, hiileen ja valkoiseen liituun. Kokeen kasvualustana puolestaan toimi kaksi kymmenen metrin paperiliuskaa, jotka yhdistyivät keskeltä. Kuvioiden kopioiminen paperille, merkkien mieletön maailmanvalloitus voitiin aloittaa.
Kunkin kuvataiteilijan kuviot törmäilivät toisiinsa ja kohdatessaan jättivät jotain vanhasta taakseen ja muodostivat mutatoituneita merkkejä. Säännöt saivat sutjakkaan kyytiä, kasvava kapinahenki katalysoi reaktioita, ja paperille alkoi muodostua yhä suurempia saalistajaeliöitä — lopulta myös monisoluisia merkkejä, solueläinten symbiooseja. Kuvioiden todellinen luonne pääsi valloilleen. Paperille syväjäädytetyn solukon siluetti tarjoaakin tutkivalle katseelle tietoa kuuden tunnin aikana kasvaneen ekosysteemin eliökirjon raadollisesta valtataistelusta, yllättävästä yhteistyöstä ja kotoisista ekolokeroista.
Lopullinen teos on läpileikkaus viimeisen työskentelytunnin tapahtumista: Varhaisimmat sukupolvet ovat vaipuneet unholan sakeaan sakkaan muodostaen menneen kaikuina Jutun juuren. Nykyiset ovat valmiita jatkamaan tarinaa taas uuteen suuntaan. Jutun jatketta riittäisi kyllä.
Aurajoen varren kulttuurirakennusten ketjua täydentävästä korkeatasoisesta musiikkitalosta tulee avoin ja aktiivinen paikka kaikille kaupunkilaisille sekä kiinnostava kohde Turussa vieraileville.
Musiikkitalo Fuuga valmistuu vuonna 2026, jolloin myös Turun filharmoninen orkesteri muuttaa sinne.